UKE neurokirurgia

Työssäoppimispaikkani täälä on neurokirurgian osasto UKE:n yliopistollisessa sairaalassa. Sairaala on perustettu jo vuonna 1889 ja se sijaitsee Eppendorfin alueella Hampurissa.Sairaala on University of Hampurg:in opetussairaala ja myös yksi isoimmista sairaaloista Saksassa.
Neurokirurgian osastolla potilaat ovat suurimmaksi osaksi leikkakseen meneviä  ja niistä toipuvia. Potilaat ovat suurin osa hyväkuntoisia, joten iso osa hoitotyötä on leikkauksen jälkeiset tarkastukset: jalkojen toiminnan tarkastus,pulssi,verenpaine,ruumiinlämpötila, pupillien tarkastus sekä nesteseuranta. Monesti potilaat viipyvät osastolla muutamasta päivästä pariin viikkoon, ja siirtyvät sen jälkeen jatkohoitopaikkaan tai omaan kotiinsa mm.kotihoidon pariin. Monet potilaista ymmärtävät vähän englantia, eli kommunikointikin sujuu. Eikä suurempia ongelmia ole ilmennyt, vaikka kaikki eivät englantia ymmärräkään - elekielellä pärjää myös pitkälle! :)
 Työyhteisöni on todella viihtyisä! Osasto itsessään on pirteä:oranssit tehosteseinät käytävillä piristävät kaikkia! Lisäksi jouluiset koristeet ympäri osastoa tuovat kotoistaa tunnelmaa sairaalaan. Työkavereistani  yllättävän moni puhuu tai ainakin ymmärtää englantia. He ovat ottaneet minut tosi hyvin porukkaan mukaan!  Uskon, että kyllä tuota osastoa ikävä tulee Suomeen palatessa.

Suomispecial

Näin ulkomailla matkatessa tulee aina huomattua mitkä asiat Suomessa ovat paremmin ja kuinka on tottunut siihen millä tavoin asioita hoidetaan kotimaassa. En tiedä onko se sitten sitä että paras tapa on se mihin on tottunut, mutta näin itsenäisyyspäivänä ajattelin kirjoittaa hieman siitä millaisia asioita huomaan arvostavani suomesta ulkomailla ollessani. Tokikin Hampuri ja Pohjois-Saksa kuuluu pohjoismaisen kulttuurin piiriin, joten mitään isompaa kulttuurishokkia ei ole tullut, mutta vaikka täällä on mukava asua niin koti on silti aina koti ja sinne kaipaa takaisin. Työssäoppimisessa ollessani olen huomannut käytännössä, että sanonta "suomi on edelläkävijä" mm. tekniikassa pitää paikkansa, sillä monessa paikassa ei tunneta sähköisiä potilasjärjestelmiä.

Lista eräistä käytännönasioista, jotka meitä on kummastuttaneet täällä:

1. Ovien lukot: miksi ne menevät aina myös sisäpuolelta lukkoon (paloturvallisuusriski!) ja miksi avainta pitää kääntää 3 x 360° ennenkuin ovi aukeaa tai menee lukkoon ?
2. Kassat: Miksi liukuhihna loppuu kassaan? Tulee aivan mieletön paniikki kun jono on valtava ja pitää pakata tyhjän päällä ja samanaikaisesti kaivaa rahojaan..
3. Korttimaksut: Täällä ihmiset tykkäävät käyttää aitoa rahaa, vaikka kortin lähimaksun käyttäminen pienentäisi jonoa kymmenillä metreillä.
4. Pullonpalautus: Suomessa pääsääntöisesti kaikki kunnon kansalaiset kantavat kortensa kekoon pullojen kierrättämisessä, mutta täällä olemme saaneet kylähullun maineen kyseisestä toiminnasta. Ja miksi, voi miksi kone ei huoli pulloja joissa ei ole panttia?
5. Vesi: Vaikka vesi täällä kaiketi on kraanasta juomakelpoista niin paikalliset juovat lähinnä pullovettä.
 Ja tietenkin perheen ja ystävien lisäksi täällä kaipaa niitä perinteisiä suomijuttuja kuten saunaa ja kunnon kotiruokaa <3

Matkailu avartaa, mutta vaikka on kiva lähteä on aina mukava tulla takaisin suomeen. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Lupine

Ensimmäinen työviikko Lupinessa takana. Lupine on ASB:n vanhustenpalvelutalo, jossa on noin 80 asukasta ja suurinosa on dementikkoja. Palvelutalon kodinomaiseen sisustukseen ja koristeluun on panostettu ja asukkailla on mahdollisuus heräillä päivään omien tottumusten mukaisesti, sillä aamupalaa on tarjolla joustavasti seitsemästä kymmeneen saakka. Yllätyin positiivisesti kun näin että rakennuksen sisäpihalla oli eläimiä mm. marsuja ja pupuja, jotka tuovat iloa monen vanhuksen päivään. Käytävillä on  myös esimerkiksi kauniita akvaarioita ja kaloja. Talossa on jopa spa-huone.

Lupinessa on erikseen hoito- ja sosiaalipuolen henkilökunta. Olen ensimmäisen viikon ollut sosiaalipuolella ja seuraavan viikon olen hoitopuolella. Sosiaalipuolen henkilöt mm. järjestävät asukkaille ohjelmaa päivittäin, kiertävät keskustelemassa ja tekevät basale stimulaatiohoitoja. Basale stimulaatio tarkoittaa erilaisten aistiärsykkeiden tarjoamista potilaalle (haju, maku, näkö, tunto jne.). Yleensä teimme käsi-tai jalkahierontoja. Oli mielenkiintoista oppia ja nähdä kuinka se lievittää potilaiden spastisuutta ja kipuja.

Sosiaalipuolella vaikeuksia on aiheuttanut puutteellinen saksan taito, koska suurinosa työstä on puhumista asukkaiden kanssa. Mutta niin vain taas on selvitty yhdestä viikosta ja seuraava onkin taas aivan erilainen!

Sanna

Väriä elämään

-Sanna!

-Mitä?

- Keritäänkö me?

-Yritetään

- Juostaaan!!

..ja ehdittiin! Nimittäin metroon. Kuten Sanna ennemmin mainitti nii metrot on varmaan eniten päänvaivaa aiheuttaneet, mutta niiden kanssa on opittuu elämään. Täällä metroja ja busseja kulkee aamu varhaisesta ilta myöhään.

Hampuri itsessään on kaunis kaupunki. Maan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi on Hampuri yllättävän puhdas ilmaltaan ja täälä on panostettu paljon kaupungin vihreyteen. Vihreä on yksi hampurin kolmesta pääväristä.Hampurilaiset ovat ylpeitä lukuisista pienistä ja suurista puistoistaan. Yksi kauneimmista ja isoimmista on japanilaistyylinen Blanten un blumen, jossa on iltaisin nähtävissä loistava valoshow. Puistot ovat tietenkin kauneimmillaan kesäisin, mutta maalaistyttöinä arvostamme miljöötä myös sateisella talvikelillä. 

  Sininen on toinen pääväreistä; nimittäin meri ja suuri Alster järvi keskellä hampuria eivät voi jäädä huomaamatta.

  Katukuvasta erottuu kolmas väreistä; punainen. Suurin osa taloista on samantyyppisiä 50-luvulla rakennettuja tiilitaloja.

Elina&Sanna

Ensimmäinen viikko: Pää kolmantena jalkana

Heipä hei!
Eka viikko on mennyt lujaa vauhtia ja hostellilla ei olla keritty kun käydä nukkumassa. Herätykset on ollut aikasia kun matkaa työpaikalle on noin tunti ja aamuvuorot alkavat jo kuudelta. Työviikko on molemmilla pulkassa ja tänään meidät on "matkanjärjestäjä" kutsunut joihinkin pippaloihin Altonaan, eli meno jatkuu.. :)
  Hostellille saavuttiin siis viimeviikon lauantaina myöhään illalla monen mutkan ja eksymisen kautta. Hostelli on hieman karu mutta ihan toimiva. Meillä on yhteinen suihku ja vessa neljän muun asukkaan kanssa, jotka siis asuvat eri huoneissa, ja alakerrassa on tilavat ruokailutilat. Pesukoneet ovat kellarissa, mutta niiden käyttöön ei olla vielä ehditty tutustumaan.

Pienen huoneemme kotoisimmaksi tullut paikka

Ruokailutila

Tiskihuone

  Työpaikkani on yritys nimeltä ASB (Arbeitet Samariter Bund) ja se järjestää kotihoitoa (hampurissa 14 yksikköä), päivätoimintaa sekä heillä on myös kodinomainen palvelukeskus Lupine. Olen kaksi viikkoa kotihoidossa, kaksi Lupinessa ja sitten palaan vielä takaisin kotihoitoon. Kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä ja auttavaisia työpaikalla. Ohjaajat joiden kanssa menen työvuoroissa vaihtelevat usein, ja jos ei ole ollut englanninkielitaitoista ohjaajaa viittomalla ja pienellä saksan taidolla pärjää hyvin. Eniten stressiä tälläiselle maalaistytölle on aiheuttanut metroilla ja busseilla matkustaminen (ja erityisesti niissä eksyminen!)

Työpaikkani

  Vapaa-aikaan on myös mahtunut kaikenlaisia nähtävyyksiä, laitan niistä kuvia tähän alle :)

"aikuisten" glögillä suomalaisella Merimieskirkolla

St.Michelin kirkon tornista oli mahtavat näkymät

-Sanna

Terveiset lentokentältä

Täällä Elina,Sanna ja opeTanja, lähdössä kohti Saksan Hampuria. Sannan kanssa olemme Koulutuskeskus SEDU:n perustason ensihoidon koulutuskokeilun oppilaita. Vietämme kuusi viikkoa työssäoppimassa toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen -jaksolla Hampurissa.OpeTanja on mukanamme ensimmäisen viikon. Kohta noustaan koneeseen Vaasasta, josta lennämme Helsinkiin, jossa vaihto Hampurin koneeseen.

Tässä blogissa pääset seuraamaan matkaamme Kaduilla Hampurin !

Auf wiedersehen Finnland!♡
 - Elina